COLLISON, raportti mun näkökulmasta

Puol vuotta sitä ootettiin ja mietittiin ja siihen valmistauduttiin, 6 minuuttia viime lauantaista ja se on ohi.

Viimeset sparrit viikko sitten tällä porukalla, kiitos teille :)

Viimenen viikko ei menny ihan niinkun suunniteltiin, sillä sunnuntaina mulle nous melkeen 39 asteen kuume. Tuntu ihan kamalalta ja aattelin et en iki maailmassa pysty otella alle viikon päästä. Lauantaina olin just saanu hyvän fiiliksen ku sparrit meni hyvin ja sit pitää tulla kipeeks?! EIKÄ!

Onneks seuraavana päivänä oli jo tosi paljon parempi olo, mut mitään reeni juttuja ei pystyny tehä eikä mennä ees kouluun. Siks alkokin stressaamaan painon pudotus ku ei pystyny liikkumaan ollenkaan.

@ESS Netti Video

Tiistaina olo oli jo aika normaali ja sitten siihen olikin sovittu etlarin ja itä-hämeen haastattelu, kuvaus ja video pätkän kuvaus, Jere tuli onneks mun kanssa sinne ni se oli kiva. Noita lehti juttuja ja kaikenmaailman haastatteluja tuli tossa tehtyä ihan todella paljon. Ja kylhän se tuo vähän lisä painetta. Ei oo yhtään tottunut median kanssa työskentelyyn ja sit yhtäkkiä oma naama on lehden kansissa. Ja sitten kun mä stressaan vielä ihan kauheasti siitä mitä ihmiset musta ajattelee niitten perusteella. Mutta kaikkiin suostuin ihan sen takia että Collision saa näkyvyyttä ja myös koko lajille hyvä. Ihan kivoja juttuja kaikki kirjotti ja nyt ainakin useampi osaa yhdistää että jos mulla on musta silmä niin se on tullu ehkä reeneistä :D Jännä, koska joskus mä oon aatellu et ois niin siistiä päästä lehtiin tai jonnekkin, mutta ei se nyt niin siistiä oo. :D aika stressaavaa :D

@Ilta-Sanomat

 

@Etelä-Suomen Sanomat

Tiistai iltana lähettii Jimmyn ja Jeren kanssa vielä Porvooseen Haikon Kartanon huippukylmään. Mulla oli kädet niin kipeät ettei niillä voinut tehä mitään ja pojilla kanssa pieniä kipuja eripuolilla kroppaa :D Siellähän siis ollaan 3 minuuttia -110¤C huoneessa alusvaatteet, pipo, lapaset,villasukat ja huopatossut päällä. Tai no jätkät oli kyllä 4 minuuttia, mut ne onkin hullumpia :) Illalla vielä kevyt kävelylenkki ja se tuntui jo ihan hyvälle.

Keskiviikkona olis pitänyt mennä kouluun, mutta tulikin ilmotus että mediakulmassa radio Voiman haastattelu aamusta ja sen jälkeen olikin kaikenlaisia muita juttuja mitä piti hoitaa. Illalla menin painimaan ja siellä mulle tuli taas epätoivonen olo. Onneks mulla oli jälleen kerran siellä mun reenikaverit jotka jaksaa auttaa mun päätä pysymään kasassa

Torstaina Heikin kanssa viimeset reenit parans mun mieltä tosi paljon. Alasviennit suju tosi hyvin, ei pitäs olla hätää. Gameplan oli että mattoon. Heti jos toinen tulee päälle tai jos mahollista ni omien lyöntien kautta. Ja sitä oli reenattu. Sen piti onnistua. Se oli se mitä minä tekisin siellä häkissä.

Illaks menin iskälle ja käytiin kävelyllä ja sain nukuttua hyvin.

perjantaina ekalle hikipukulenkille lähdössä..

Perjantai-punnitus päivä! Juomatta ja syömättä oleminen ja kahden hikipuvun kanssa tehdyn tunnin lenkin tekeminen oli ihan kamalaa. kolmen aikaa musta tuntu että mun pää alkaa seota. Jeren kanssa mentiin yhdessä punnitus tilaisuuteen missä olikin jo melkein kaikki ottelijat ja huoltajat paikalla. Mulla oli kauhee paniikki vaa an lukemasta vaikka tiesin että se menee läpi. Mutta silti epäilin sitä. Puntari käytiin ottelu järjestyksessä ja vaaka näytti mun kohdalla 59,8 eli helposti meni. Vastustajan näin siinä ensimmäisen kerran ja tuijotus ei menny multa ihan putkeen ku mua alko naurattamaan.

Iida Blom & Johanna Toivanen

 

KIITOS PIT BULL WEST COAST FINLAND- Miten hienot vaatteet!

Sitten sai juoda!! Ja olin tehnyt smoothien mitä aloin juomaan heti myös. Se on hankalaa yrittää pitää sitä tahtia rauhallisena kun on niin kova jano ja nälkä.

Tilaisuus kesti vielä tosi kauan ennen ku lääkärin tarkastukset oli ohi. Oltiin aateltu mennä Porvooseen vielä käymään, mutta ku kello olikin niin paljon ni mentiin Jonel Thaihin käyttämään ruokalipukkeet ja  syömään :)voi että mun maha tuli täyteen :D Illal tuntu että en oikeen pysty olemaan yksin himassa ja kaikki kaverit on töissä tai jossain ja santussakin ku menin käymään niin siellä oli niin paljon ihmisiä että alko ahdistamaan. no menin sitten yhelle frenille kattomaan telkkaria ni vähä rauhottu se mieli. Ja oli tosi ilonen ja pirtee fiilis muutenkin ku oli saanu syödä. Jätkät sanokin Jonel Thaissa mulle et oho, Iidasta tulikin vähä eri ihminen ku se sai ruokaa. Ja Miceki ku soitti illalla ni sano että onpa kiva kuulla että kuulostan taas iloselta :D

Lauantai. Lauantai. Lauantai. Tänään siis otellaan. miks musta ei tuntunu yhtää siltä ku heräsin. en saanu yhtään sitä fiilistä. 12 aikaan lähettiin Jeren kanssa kevyelle lenkille satamaan päin. Se teki kyl hyvää. Ihana ilma, loistavaa seuraa ja ottelujen läpikäyntiä. Välillä aina pysähyttiin vähä varjonyrkkeilemään ja clinch painimaan. Sen jälkeen oli hyvä fiilis ja menin kotiin kattomaan vähän vaparimatseja netistä ja pakkasin kamat mukaan. Sitten fighter passi kaulaan ja sibeliustalolle..

Himassa oli alkanu jo tosi kova jännitys. Sibeliustalolla näin häkin ja menin kokeilemaan sitä. Olin pelännyt tosi paljon miltä se tuntuu mennä sinne, koska mulla on paha ahtaanpaikan kammo ja tuntu tosi inhottavalta ajatukselta että mut suljetaan sinne. Tuntu kuitenkin kun olin sen sisässä että sain hengitettyä.

Viideltä alko sääntöpalaveri ja aloin yhtäkkiä panikoimaan että ai heelhookitkin on sallittuja ja mä en oo opetellu niitä! No mutta oli varmaan muitakin juttuja mitä en ollu opetellu ja olin aatellu pärjätä ilman niitäkin :D Mun ja Juuson matsit olis jo kohta enkä ollu lämmitelly eikä mun käsiä ollu teipattu. Teippejä ja harsoja ei löytyny mistään ja mä aloin itkemään. Jere veti mut onneks nopeesti sivuun sillä olin suoraan mun vastustajan kopin edessä ku alko se ahdistus. Jere seuras mua koko ajan, onneks se toi mulle voimaa ja Heikki oli löytäny teippiä ja meni teippaamaan Juuson käsiä ja Jere teippas samalla mun kädet. Sitten vähän siinä lämmiteltiin ja Juuso kutsuttiin jo oottamaan oman matsisa alkua. Juoksin vessaan ja ajattelin että oksennan kohta. Siellä oli kehätytöt laittamassa huulipunaa ja kattoi vissiin vähän että mikäköhän tolla tytöllä nyt on :D 

 Sit mä kävelinkin jo häkkiin. Kuulin ihan älyttömät aplodit, se oli ihan uskomaton fiilis, mut mua ei hymyilyttäny, en ees pystyny kattoo yleisöön päin. Tuijotin vaa häkkiä. En ees ollu kerinny hakemaan kenkiä ni kävelin mummin tekemät villasukat jalassa sinne :D otin paidan pois ja Jimmy nappas pipon mun päästä ku meinasin mennä se päässä häkkiin :D Juoksin jonkun ihme kunnia kierroksen ja muistaakseni kävin kättelemässä vastustajan matkalla. Yleisö hurras kauheesti, en ees voi kuvailla sitä fiilistä et siellä oli ihmisiä jotka huus mulle, halus et mä voitan, mun kotiyleisö ja niitä oli kauheesti! Tuomari tarkisti että oli hammassuojat ja alasuojat ja pyysi ottelemaan rehdisti. Käytiin keskellä, takaisin kulmiin ja Fight komento. Ja mitämitämitä tapahtuu. Luulin että strobovalot on siellä hallissa päällä. Se tyttö tulee mua kohti lyönneillä, mutta en nää sitä kunnolla kun kuva mun silmissä on tosi katkonainen. Ei vittu, mitä täällä tapahtuu. En tiedä alusta kauheesti enempää kun että jotenkin päädyttiin hetkeksi mattoon. Yritin ottaa giljotiinin, mutta se pääsi irti, yritin käsilukkoa, mutta se oli ihan päin helvettiä, sitten oltiin taas pystyssä. Aloin itekkin lyömään. Aina kun sain iskuja osumaan kuulin yleisön hurraavan, se oli mahtava fiilis. Erä tauko ja Jimmy ravistelee mun käsiä ja Jere antaa vettä. Muitsan että sanoin että mä en jaksa enään olla täällä, piiputin itteni ekassa erässä ja jätkät vastaa että kyllä sä kuule jaksat. sitten ajattelen että no, niin kai sitten. Ottelu jatkuu. Kulmasta kuuluu " omien lyöntien kautta mattoon, pakko saada alasvienti, pakko päästä mattoon, Iida Lyö ja mattoon" Joo ajattelin asiaa kovasti mutta enpä tehnyt asialle mitään, pari kertaa yritin shootata lyöntien alta, mutta lopputuloksena istuskelin yksin siellä maassa polvillaan. Ottelu päättyy ja en saanut niitä alasvientejä, niitä mikä oli se ainoa juttu mitä mun piti tehä. ei vittu olin surullinen, tiesin että hävisin. Sitten tuomari nostaa molempien kädet ylös ja tasapeli. Yleisö hurraa ja ajattelen että ehkä en epäonnistunutkaan niin pahasti. Halataan Johannan kanssa molemmat iloisina. 

Halauksia tuli jokapuolelta ja onnitteluja matsista. Kyyneleet kumminkin nous mun silmiin. En ollu suoriutunu omalla tasollani. Tai ei välttämättä sekään, vaan että jotenkin en saanut mun omaa peliä käyntiin missään vaiheessa. Heikki tuli heti purkamaan mun kanssa matsin, mikä oli varmasti hyvä siinä vaiheessa. Loppu pelissä ihan hyvä fiilis. Tosi hyvää se että pärjäsin pystyssä, mitä en olisi uskonut, mutta huonoa se että en päässyt sinne mattoon ollenkaan, en saanut tehtyä mitään mitä olin harjotellut tätä varten.

Katoin Janne Häkkisen, Ville Lehmusmetsän ja Kalle Arvelinin matsit ja sitten menin takasin lämmittely paikalle. Siellä ei ollut oikeen ketään kenen kanssa lämmitellä joten pidin Jerelle pistareta ja pystypainittiin ja painittiin.

 

 Venailtiin siinä että äijiä tuli häkistä takasin. Mua jännitti ihan kamalasti Jeren matsi, vähintään yhtä paljon kun omani. Mut onnistuin esittämään rauhallisempaa tosi paljon paremmin ku omassa tilassani :D Tiesin et Jere on huikeessa kunnossa, ei sille kukaan pärjää. Jimmy talutettiin pois häkistä ja sitten oltiin menossa taas! Cheekin Side biisi soi ja Jere Tiihonen astelee häkkiin. Minä, Jare ja heikki mennään kulmaan. Matsi alko hyvin, Jere pääs viemään mattoon ja sai annettua iskuja siellä, mut joutu sitten tosi tiukkaan triangeliin. Jare kyseli että onko nyt joku juttu kiinni ja onko tää nyt huono juttu ja sanoin että no nyt on kyllä aika tosi huono juttu. Jere oli siinä triangelissa ainakin puolminuuttia. Olin aivan varma että siinä on pakko taju lähteä, mut ei, ei Jereltä, en tajua mistä se sitä happea sai! Mut kyllähän se vie voimat ihan täysin. Lopun Jere taisteli ihan älyttömällä asenteella. Se mentiin sydämmellä loppuun asti. Ei helvetti kukaan pysy pystyssä tollasta ottelua, se oli ihan käsittämätöntä

Jaren kanssa jännitetään

 Ilta oli huikee, mä tein sen, nousin sinne kehään vaikka se pelotti ja jännitti. Täl hetkellä takki vähän tyhjä enkä oikee tiiä mitä ajatella mistään. Super helpottava olo se että ei tarvi miettiä koko ajan kaloreita ja punnita ruokia. Oonkin syönyt eilen ja tänään varmaan saman verran kaloreita ku edellisen kahen kuukauden aikana, mut ei haittaa :D Koulukin alko tänää inbody mittauksella ja ihan hyvältähän se vielä näytti :D Seuraavasta matsista en tiedä. En tiedä tuleeko edes seuraavaa matsia. Nyt tuntuu ehkä vähn tyhjältä. Ehkä pitää tehä jotain normaaleja asioita. Keskittyä ehkäpä kouluun ja mennä vaikka leffaan kavereitten kanssa. Jos kukaan enään haluaa hengata mun kanssa, kun ihan kauheen hyvin en oo pitäny yhteyttä täs viime aikoina. Saa siis pyytää mua tekemään jotain. En aio reenata nyt joka päivä ja ilta ja aamu ja yö :)

Kiitoksia

Isoimman kiitoksen ansaitsee Jere, joka on ollu mulle ihan korvaamaton tässä jutussa. Uskomaton tukija, jonka ansiosta mä pystyin tonne nousemaan. En edes pysty sitä kertomaan miten tärkeä oot ollu, mutta onneksi tiedät sen varmasti itse.

Iso kiitos myös mun rakkaalle pikkusiskolle, joka on jännittänyt tätä varmaan yhtä paljon kun minä <3

Ja voi Pinja kiitos! Miten paljon sä oot joutunut kuuntelemaan vapaaottelujuttuja ja jaksanu koko ajan uskoa muhun ja kannustaa

Jokaiselle ihanalle ihmiselle joka tuli mua sinne kattomaan, se oli ihan huikeeta että siellä oli niin paljon mun kavereita, ihan todella iso kiitos

Ja jokaiselle joka mua tsemppasi. Toivottavasti kaikki ymmärtää että en yksin kertaisesti jaksanut vastata lauantaina enkä eilen mihinkään tsemppi tai onnittelu viesteihin, mutta ne toi mulle tosi paljon voimaa

SUVI SALMIMIES, voi mikä tyttö! Ensinäkin kiitos sparri seurasta ja siitä miten paljon sä sait uskoa muhun valettua. Ennen matsia kun epätoivo meinas tulla luin uudestaan sun viestin kyyneleet silmissä ja ajattelin et ehkä mä pystynkin tähän <3

Jenni Ojanpelto Super ihanat kisahiukset, sä olet mun virallinen hiussomistaja

Santa Fe ja Jackalope, johto ja työkaverit, mua on tuettu tässä jutussa tosi kivasti, arvostan

Heikki Soveri, ilman sua olisin ollut aika hukassa nää pari vikaa viikkoa, sä sait opetettua mulle asiat niin, että musta tuntu turvalliselta, sillä tiesin että osaan ne. Toteutus ei ihan mennyt sitten putkeen, mut ens kerralla sitten. :p

Jimmy Immonen, mähän en ees harrastais koko juttua ilman sua :D Kiitos kulmaamisesta ja tuesta

Ja toki jokainen mun perheenjäsen, vaikka ymmärrän että katsomaan ei välttäm'ättä pysty tulla, mutta tiedän että tuette mua tässä asiassa ja se on tärkeintä <3

Ja ihana pikkuveljeni kiitos lauantaina että pidit koko illan seuraa ja kuskailit humalaista siskoasi :D

Shooto Lahti, Joka ikininen treeni kaveri siellä. ihan paras seura. Siellä on hyvä reenata <3

Tero Toivanen, käsittämätöntä miten äijä pystyy järjestää tollasen tapahtuman, pitää reenejä meille ja alkeiskurssille, seisoa 5 yötä viikossa ovella. USKOMATONTA!

ROSTOK OY, Pit Bull West Coast Finland kiitos tyylikkäimmistä ottelu varusteista

Mice kiitos tsempistä ja tuesta ja treeni seurasta

Kiitos myös mun kovimmalle fanille Ulvilaan, Kummi Pojalleni Topiakselle!!

Ruokavaliosta Nitta Lusi, ravinto ja hyvinvointi piste pippuri

tyttö BJJ, vaikka en kauheesti teijän kans oo kerenny reenailee, mut ihana päästä välillä painimaan tyttöjenkin kanssa :)

Ja toki vastustajalle, Johanna Toivaselle, hei me tehtiin se!! :)

jotain tärkeitä aivan varmasti unohdin, mutta olen kiitollinen kaikille jotak mun ympärillä tässä hommassa on ollu. tää oli mulle iso juttu. Tosi iso. Olen ylpeä itsestäni että tein sen ja iloinen siitä että niin moni tärkeä ihminen oli siellä paikalla sitä todistamassa.

terveiset myös sinne pilven reunalle

"wish you could see that
I'm okay
Your words they took me far
I wish you could see that
I'm okay

I am moving on"

<3