syysretki evolla- vaellusta ja melontaa

Syksy on tullut ja koulu jatkuu, meillä se jatku syysretkellä mihin sisältyi vaellus ja melontaosuus. Pakkaus tuotti ongelmia ja vähän ennakkoluuloisin tuntein lähdin reissuun. Oonhan mä pienenä ollut mummin kanssa lapissa vaeltamassa ja mökillä paljonkin, mutta mä vihaan ötököitä, kylmää, märkää ja en pidä vedessä olemisesta.

Aikasin aamulla lähettiin vierumäeltä evolle, jossa meille jaettiin trangiat, sinolit, kartat, kompassit ja erätoverit. Sen jälkeen meidät tiputettiin bussista erilaisiin paikkoihin ja sieltä lähdettiin suunnistamaan ensimmäiselle rastille. Heti alkoi satamaan kun päästiin aloittamaan vaellus..

meijän suunnistusryhmä+Joni. Hetki meni ennen kun tajuttiin edes missä me ollaan.. Ekalle rastille saavuttiin viimeisenä ryhmänä. Toiselle rastille päästiin jo nopeammin, maasto oli märkää ja soista ja polkuja ei ollut kovinkaan paljon. Metsän reunalta otettiin suunta kompassista ja lähdettiin tarpomaan sinne tiheikköön. Rinkka painoi helvetisti, kengät ja vaatteet oli märkiä, oli kuuma ja kylmä ja nälkä. Neljännellä rastilla pidettiin lounastauko

kanapussikeittoa, nam... Onneksi meillä oli makkarat myös ekalle päivälle :)

Matka jatkui ja maasto hankaloitui, siellä keskellä mettää meinas pariin kertaan usko loppua.. Vajaa 10 tuntia kun oltiin tarvottu siellä ilman taukoja oikeastaan ja saavuttiin vikalle rastille ensimmäisinä olin niin onnellinen ja halusin vaan jotain ruokaa ja peseytyä ja saada kuivaa vaatetta päälle. Kunnes tajusin että Vielä pitäs uida joen yli kamojen kanssa nukkumapaikalle.. Luulin että se on vitsi, mikä ei mua naurattanu siinä vaiheessa yhtään. Pojat otti vaatteet pois ja kääri rinkat pressuihin ja lähti veteen. Katoin vierestä ja ajattelin et mä en mene tonne kylmään mutaliejupohjaiseen veteen. Mutta jotenkin sitten heitin vaatteet ja rinkan pressun sisään ja seisoin siellä liejussa. Sanoin et mä en tee tälläsiä juttuja ja sitten lopulta uin sen yli. Huoh! Kengät kuivamaan, erätoverit pystyyn ja pesulle!

Oli kamala nälkä ja alettiin tehdä ruokaa, spagettia.. Mikä sitten näytti tältä..

Kyllä mä ajattelin että tulee helvetin pitkä viikko.. Vielä ei ollut mennyt edes yhtä yötä ja olin ihan hajalla. Mut kylhän mä selviäisin! Eihän siinä muitavaihtoehtoja ollu, pakko oli muuttaa ajattelu tapaa vähän positiivisemmaks.

Mun makuupussi oli ihan liian kylmä näille ilmoille. Olin aivan jäässä aamulla. Aamupuuron ja teen jälkeen fiilis oli kuitenkin paljon parempi ja aurinko paistoi. Otettiin paljon iisimpi tahti vaellukseen, åpidettiin kahvitaukoja järvenrannalla ja mentiin polkuja pitkin, kerättiin mustikoita ja nautittiin ilmasta. Se oli mukavaakin. Perillä taas trangiat tulille, erätoverit pystyyn ja puhtaat vaatteet päälle.

Pystytyskeppejä erätoveriin vuolemassa

Oli upeat maisemat ja fiilis tosi hyvä

Yön olin taas ihan jäässä enkä saanu nukuttua. Ötökät ei mua oikeestaan enää haitanneet :) Käveltiin pienipätkä ja siirryttiin maineimeen, missä oli tiedossa yks juttu mikä mua oli pelottanu koko reissun ajan että se tulee. Wetexit eli kajakilla ympäripyörähdys ja sieltä pintaan nouseminen ja kajaakin kääntö ja takaisin kajakkiin nousu.. Pelotti! Ja päijänteen vesi oli JÄÄkylmää!

Noh mutta tein sen!

Siitä lähettiin melomaan kohti yöpymispaikkaa. Alku oli hankalaa ja tosi raskasta kun ei osannut tekniikkaa vielä. Pikkuhiljaa se siitä helpottui ja päästiin perille. Ilma oli mahtava ja fiilis tosi mahtava!

Ilta oli rentoa hengailua taas hienoissa maisemissa ja nuotiolla iltapalaa tehden ja nauttien Suomen luonnosta.

Yö nukuttiin teltassa ja sain lainaan yhdeltä aikuisopiskelijalta silkkipussin makuupussin sisään ja sain ekaa kertaa vähän nukuttuakin yön aika kun ei ollut ihan niin kylmä.. Aamulla jatkettiin kajakeilla meloen saareen jossa vaihettiin inkkarikanootteihin.

Aluksi oli tosi hauskaa, ihan hyvä keli

Mutta sitten alkoi satamaan ihan kaatamalla ja kaikki oli ihan läpimärkiä!

Mentiin takaisin saareen ja mietittiin missäköhän meidän on tarkoitus yöpyä, että varmaan aika lähellä kun kello alkaa olla jo niin paljon. Sitten selvisi että olemme lähdössä puoli 11 illalla vasta liikkeelle mainiemeen minne oli matkaa tosi paljon! Alko pelottamaan aika paljon, oli tosi kylmä ja märkä ja tuuli ja aallokko oli kova. Otsalamppuja ei sais pitää päällä.. En tienny miten ikimaailmassa selviän siitä. SItten Pinja onneks laittoi mulle tsemppi viestin ja sit päätin et nojoo, selviänhän mä.

vähän pitää aina kiipeillä..

Kanoottejen pakkausta ja merimerkkien ja yösuunnistuksen läpikäyntiä 

Onneks oli täyskuu ja kuunsilta valaisi koko järven!

Kun päästiin kenootteihin pelotti vielä tosi paljon, tuuli oli kova, vettä tuli kokoajan kanootin sisään, oli kylmä ja kanoottia oli tosi vaikea ohjata siinä aallokossa. Sitten tajusin miten hienoa se oli. Keskellä Päijännettä Tähtitaivas päällä, kuunsilta järvellä ja loppumatkasta taivaan valaisi vielä revontulet! Matka ei tuntunut edes niin pitkältä mitä se oli. Yöllä kun päästiin perille laitettiin nopeasti teltat kasaan ja nukkumaan. Yö oli vaan niin kylmä että siitä ei oikein tullut mitään, ja herätyskin oli jo 8 aikaan niin ei siinä aikaa ollut edes nukkua. Ohjelmassa oli enään kamojen kasaan laitto ja kanoottien pesut. loppuaika bussia odotellessa otettiin aurinkoa

Ihan mahtava reissu, Erityisesti oma henkinen pääoma kasvoi valtavasti, uudet kokemukset, hyvä seura, itsensä ylittämiset, rauhoittuminen noissa maisemissa, asennoituminen asioihin ja se että selvisin kaikesta! Ihan huippua! Joka hetki tuolla en noin ajatellut, mutta nyt kyllä olen iloinen joka hetkestä jonka siellä koin! 

Kyllä silti oli kiva päästä kotiin suihkuun, syömään oikeeta ruokaa ja treenaamaan Micen kanssa.

huippufiilis!

Nyt siis töihin jakamaan sitä :)