Ei joulu stressiä vaan ahdistusta.. Toisinaan pitää ehkä hetkeks pysähtyä ja tajuta ainakin vähän aikaa että ei, mä en oo super ihminen ja et en mä jaksa ja kestä ihan kaikkea. Ei mun kroppa eikä mieli. Saattaa toisinaan tulla jotain pysäyttäviä asioita eteen että sen taas tajuaa, että ei mua oo tehty hajoamattomaksi.
Kyllä mä pärjään ja oon mä vahva ja mä selviän kyllä, luulisin että aikalailla mistä vaan. Tätä mä oon hokenu viimesen vuoden ja niin mä kyllä ajattelenkin. Ehkä oikein tapa ei kuitenkaan oo että hokee sitä itelleen ja sit uskoo siihen. Joskus ois ehkä ookoo sanoo et en mä ehkä jaksa tai en mä tiiä miten selviän.
Musta tuntu yhen päivän että koko maailma kaatuu päälle, ihan oikeasti. kun mulla meni selässä jotain juttuja huonosti ja sitten en voinu mennä töihin enkä kouluun enkä treenaamaan. Ei kiva tietenkään ettei voi tehdä sellasia asioita, eikä kiva että selkään sattuu eikä kivaa että ei tiedä miten pystyy jatkossa kaikkea tehä, mut se musta seinä mikä mun eteen siinä vaiheessa tuli niin oli tosi pelottava. Pitäs nähdä elämässä muutakin..
Nää kaikki fiilikset johtuu lähinnä tosta lähestyvästä joulusta.. Miks se on niin että kun jotain ikävää tapahtuu niin siitä muistuttaa aina sen hetkiset tapahtumat. Sanat, hajut, musiikki, kaikki mikä siihen liittyy. Jos jotenkin harmillisesti on osannut yhdistä'ä surun johonkin tiettyyn hetkeen ei sitä fiilistä saa pois. Ja se harmittaa kovasti lisää, koska mä ennen rakastin joulua yli kaiken. Monta kuukautta ennen joulua askartelin joulukortteja ja tein lahja listaa ja kudoin lapasiakin lahjaksi ja mietin ja kiertelin kaupungilla ettimässä kaikille sopivia lahjoja ja kuuntelin joulumusiikkia ja hypin kotonakin tonttulakki päässä.. Ootin jouluaattoa, kaikkea siinä, ruokaa, lahjoja, rauhaa, hyvää oloa, kaikkea. Nyt en tiiä miten selviän koko päivästä. En kestä olla kun kuulen joululauluja, en oo pystyny ajattelemaankaan kenenkään joululahjaa, joka puolella sitä hehkutetaan ja mä haluaisin sulkea sen vaan pois. Haluisin estää joulun
Mutta yritetäänpäs nyt olla järkeviä. Joulua ei voi estää. Voin tietysti olla ite viettämättä joulua, mut tuleekos mulle siitä parempi mieli et mökötän yksin himassa 24.12 , suuresti epäilen. Ja joulu ei oo tehny mulle mitään pahaa,miks mun pitää olla sille vihanen? Ja mä tykkään riisipuurosta. Ja tahtoisin saada mantelin. Minkä ihmeen takia tää tuntuu sit tältä?!
Kaikkihan on oikeesti ihan hyvin, tai no siis ei tosiaan kaikki oo hyvin, mutta paljon on asioita hyvin. Tosi paljon. Eikös ois paljon fiksumpi keskittyä niihin, kun asioihin mitä on tapahtunut tai mille ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti